Ezravel the Black

Ezravel, jota myös Mustaksi kutsuttiin, oli tutkija, vaeltaja, kirjoittaja sekä velho joka tunnetaan oppineiden piireissä erityisesti pimeää taikuutta käsittelevistä töistään. Pitkään manaajana toiminut Ezravel kirjoitti omista kokemuksistaan mm. veritaikojen ja epäkuoleman parissa.

Jo nuoruudessaan Ezravel joutui tekemisiin tuntemattoman kanssa. Hän syntyi keskelle pimeää rituaalia, jossa vastasyntyneeseen pyrittiin sitomaan demoni nimeltä Thû. Manaajat eivät onnistuneet pysyvästi kahlitsemaan henkeä, mutta kamppailu velhojen ja demonin välillä johti lapsen ihonvärin harmaantumiseen ja taikakykyjen herkistymiseen. Velhojen koulutettua rituaalin epäonnistumisen erikoista lopputulosta aseeksi heidän omia tarkoitusperiään varten, Ezravel onnistui jossakin vaiheessa tuhoamaan orjuuttajansa ja karkaamaan manaajilta.
Teini-ikään tullessa hänen painajaisissaan seikkaili toisinaan demoni Thû, toisinaan jokin muu tuntemattoman maailman olento. Heidän avullaan - tai käskystään - hän jatkoi pimeiden taikojen opiskelua. Ezravel kasvoi luontaisella etuasemallaan aikansa voimakkaimmiksi velhoiksi, ja huipullaan hallitsi vuorilla kokonaista epäkuolleiden ja manaajien valtakuntaa. Myöhemmin hän kohtasi henki Atharan lyhdyn, voimakkaan artifaktin johon osa hengen sielua oli vuodatettu. Ezravel joutui hengen alistamaksi, mutta pahan sijaan Athara pakotti alaisensa hyvään. Vastahakoisesti Ezravel joutui taipumaan uuden herransa tahtoon, ja käyttämään voimiaan muiden auttamiseksi.

Ezravel tottui ajan saatossa palvelemaan hyvää oman etunsa sijaan, niin Atharan käskystä kuin myös oman maailmankatsomuksensa muuttuessa. Hän etsi pitkään tapaa jolla häätää henkiolento, mutta ennen pitkää luovutti. Päästyään viimein vahingossa käsiksi ratkaisuun hän nostattaa kirouksen, mutta huomaa ettei koe oloaan erilaiseksi.