Örkit

Örkit, tai joskus erheellisesti sanottuna likaiset haltiat, ovat yksi monesta Morheimin kansasta. Heidät tunnetaan suuresta mahdistaan taistelussa ja heidän poikkeuksellisen hyvästä fyysisestä kunnosta.

Örkit ovat eläneet maassa jo monia tuhansia vuosia, mutta he ovat ajan saatossa muokkautuneet häijyiksi ja kurjiksi otuksiksi. Heidät vanhalla kielellä tunnettiin nimellä glurmaggr, lihansyöjät.
Kun haltiat saapuivat maahan, he alistivat örkit orjikseen. Tämä onnistui kerta heitolla johtuen örkkien lojaalisista luonteenpiirteistä ja alistuvaisesta luonteesta. Örkkien kulttuurissa kuuluu olla yksi johtaja ja muut alamaisia.
Haltiat käyttivät örkkejä silloin tällöin rakennusapuna ja maalitauluina, sekä he testasivat heihin uusien rohtojen ja juomien vaikutuksia. Tämä oli osittain hyvä asia sivilisaatiolle, sillä näiden uhrausten takia on pystytty pelastamaan useita henkiä. Örkit elivät nöyrästi haltioiden rautaisen kouran otteessa ja välillä olivat myös rintamalla. Örkki ei voinut nousta haltioiden hierarkiassa talonpoikaa ylemmäksi, sillä heidän ulkonäkönsä ei sopinut haltioiden kaupunkien kaduille.
Eräänä päivänä örkit puhkesivat kapinaan, kun haltioilta alkoi loppua kaupunkien rakennuksen seurauksena örkkien ylläpitämiseen vaaditut varat. Vaikka örkit kykenivät sitkeytensä avulla elämään viikkoja ilman ruokaa, useampi kuoli nälkään ja rasitukseen. Kuolema oli örkeille kohtalokas tapaus, ja he eivät pitäneet haltioiden välinpitämättömyydestä, nyt kun varoja sateli joka paikasta ja kaikki kaupungit oli jo rakennettu. Örkkejä ei enää tarvittu, mutta haltiat eivät halunneet päästää heitä vapaaksi, vaikka örkit olivatkin monesti vapauttaan anoneet. Vaikutusvaltainen örkki, Gorgomol Verihirmu, aloitti kapinan lähes kaikkien örkkien kanssa. He olivat onnistuneet varastamaan haltioilta varusteita, ja myös tekemään omia, alkeellisia aseitaan. Muutamista kääröistä on pystytty tulkkaamaan muinaisella örkkien kielellä, että örkkejä oli Gorgomolin takana noin seitsemän tuhatta.

Alkoi suuret ja veriset taistelut haltioiden ja örkkien välillä. Haltioiden keskuudessa tämä sota tunnettiin nimellä Örkkien Sota, ja örkkien keskuudessa nimellä Vapauden Sota. Gorgomol Verihirmu itse salamurhattiin hänen omassa mökissään kaukana haltioiden seuduilta, ja paljastui että murhan oli suorittanut petturi Azagar Selänkääntäjä. Hänen ruumiinsa nyljettiin, pää ajettiin kaljuksi ja ammuttiin katapultilla haltioiden muurien taakse. Gorgomolista tuli eräänlainen vapauden pyhimys örkeille ja muille örkkien alaisuudessa eläville kansoille. Aina, kun örkit käyvät sotaa vapauden puolesta, he tapaavat huutaa Gorgomolin nimeä.
Suuret taistelut päättyivät haltioiden häviöön. Kenties örkit olisivat kyenneet tuhoamaan haltiat, mutta he joko olivat liian väsyneitä tai päättivät että haltioiden veri tahrisi heidän maineensa maailmalla. Gorgomolin pojasta, jonka hän sai Maigur Jylhän kanssa, tuli örkkien ensimmäinen johtaja, Gorgathmol Saattaja I. Nimensä hän sai tehtävästään viedä örkkien kansa maailman ääriin ja kumota jokainen joka uskalsi estää hänen aikeitaan.
Örkit joutuivat matkalla sotimaan kääpiöitä ja ihmisiä vastaan, sillä sivistyneemmät kansat pelkäsivät örkkien rosoista ulkonäköä ja lukumäärää. He pelkäsivät että örkit tulisivat heidän mailleen, asuttaisivat sen ja lopulta kumoaisivat heidän valtansa. Mutta Gorgathmol piti lupauksensa ja raivasi kääpiöt sekä ihmiset tieltään. Örkkejä pidetään nykypäivänäkin riidanhaluisina ja sotaisina olentoina, vaikka sitä he eivät välttämättä juuri ole.
Kun Gorgathmol oli matkustanut useita viikkoja länteen, taistellut muita kansoja vastaan vaikka ei olisi halunnut, vuodattanut niin vihollistensa kuin omiensa verta litroittain, hän näki läntiset vuoret. Paikka oli hänestä miellyttävä. Sitten hän nousi kivelle ja huusi kansalleen, joista suuri määrä oli kuollut tällä matkalla, että he olivat tulleet määränpäähänsä. Näille vuorille nousisi useita suuria kyliä ja kaupunkeja, ja muut kansat katsoisivat pelokkaina vuorille ja tietäisivät, että siellä asui örkkien kansa, voittamaton kansa.

Laumaelämään örkit soveltuivat mainiosti. Verihirmun suku hallitsi erittäin kauan läntisiä vuoria, vaikka siellä asuikin pieniä hiisiheimoja, jotka örkit joko tappoivat tai orjuuttivat. Jotkut örkit, jotka matkoilla kuitenkin eksyivät ja katosivat, kokoontuivat taisteluiden jälkeen yhteen ja suuntasivat ihmisten maille. Kun örkkejä oli näin pieni määrä, ihmiset ottivat örkit kaupunkiensa muurien ulkopuolelle asumaan. Ajan saatossa he pääsivät myös kaupunkien muurien sisään ja saivat ostaa sieltä talon, mikäli he olivat varakkaita ja tehneet paljon töitä. Örkkiperhe saattoi ostaa tai perustaa maatilan ihmisten maille. Kun nämä örkit lisääntyivät ja tulivat osaksi ihmisten arkista elämää, jotkut heistä kuulivat huhuja lännessä asuvista örkeistä ja suuntasivat sinne. He kertoivat ihmisistä ja heidän elämäntavastaan ja kuinka tasa-arvoisia ihmiset olivat myös muita kansoja kohtaan. Örkkien laumaelämä ja vallanhimo ei aina soveltunut ihmisten parissa elämiseen, koska siitä syntyi useimmiten riitoja ja riehumisia kaupungin kapakoissa ja julkisilla paikoilla.
Kun örkit kuitenkin kuulivat ihmisten ja haltioiden välisistä riidoista, heitä alkoi kostonhimoissaan kiinnostaa ihmisten parissa eläminen. Örkit halusivat kostaa haltioille heidän muinaiset riidat, vaikka olivatkin saaneet vapautensa. Örkkien silloinen kuningas hyväksyi sotaan osallistumisen ja he marssivat vuorilta ihmisten luokse. Heistä tuli virallinen osa liittoa, joka taisteli haltioita vastaan.
Örkeistä tuli pelättyjä ja kunnioitettuja tappokoneita, jotka välillä myös suutuksissaan tappoivat omaa väkeään. Jotkut örkit halusivat puhdistaa maineensa ja ryhtyä kirjureiksi, opettajiksi ja maagikoiksi. Jotkut örkit ovat myös pyrkineet maagikon virkaan ja pystyneet oppimaan magiaa niin kuin kuka tahansa. Ne örkit, jotka suosivat kirvestä ja miekkaa eivät pitäneet niistä jotka halusivat jättää kauan taotun taistelijan viran ja ryhtyä korkeisiin arvoihin yhteiskunnassa. He kutsuivat näitä örkkejä pilkallisesti ”hienosto-örkeiksi”.

Tavallinen, terve ja kohtuullisesti haltioiden päitä katkova örkki voi elää 60-vuotiaaksi. Örkkien vanhusikä tulee 40 vuoden päästä ja sen jälkeen örkki ei voi enää olla rintamalla tai ryhtyä johtajaksi. Loppuikänsä örkit viettävät usein maalla sotaveteraaneina ja perustavat perheen ja jälkeläisiä, sillä örkin elämä menee lähinnä työssä ja sotimassa. Täysikasvuiseksi örkki tulee 16-vuoden iässä jolloin hän aloittaa virallisen sotilaspalveluksen. Täysikasvuinen örkki on 170-190cm pitkä ja painaa 85-100 kiloa.

Örkkilapsille ei pidetä koulua, vaan heille opetetaan taistelua, takomista ja taktiikoita. 10-vuoden iässä örkeille maalataan kasvomaalauksia joita lisätään kokemuksen ja iän saatossa. Maalaukset kertovat mitä örkki on nähnyt ja tehnyt, metsästänyt ja mitä saavutuksia hän on tehnyt örkkien kunniaksi. Hienosto-örkeillä näitä rituaaleja ei välttämättä tehdä, sillä he haluavat olla mahdollisimman ihmismäisiä.
Mikäli örkki osoittautuu taistelussa muita vahvemmaksi ja/tai älykkäämmäksi, hänet voidaan ylentää suurempaan ja tärkeämpään virkaan. Tällaisia virkoja ovat mm. komentaja, berserkki ja sotapäällikkö. Berserkit ovat örkkien vaarallisimpia aseita. Ne ovat melkein tai yli kaksimetrisiä, poikkeuksellisesti voimakkaampia ja raskastekoisempia örkkejä jotka ovat usein harvassa. Nykypäivänä voidaan myös luoda berserkkejä, mm. alkemian ja magian avulla. Berserkkien tehtävä on taistelussa suorasanaisesti teurastaa jokainen joka osuu silmiin välittämättä puolustautumisesta. Hyökkääminen on berserkeille ainoa tärkeä asia.

Örkit ovat onnistuneet myös luomaan oman metallilajinsa, örkkiraudan. Örkkirauta on lujaa, luolista hakattavaa metallia josta örkit takovat rosoisia ja pelottavia aseita ja panssaria. Berserkeillä voi tällaista varustusta olla päästä varpaisiin niin että ihoa ei näy ollenkaan. Örkkirautaa myös myydään muille kansoille käyttöön, mutta örkeille tämä metalli on pyhää ja siksi he perivät siitä sievoisen summan. Tämä on toisaalta örkkien tärkein ja ehkä ainoa kunnollinen rahantulolähde.

Örkit on usein yhdistetty peikkoihin, jättiläisiin ja lohikäärmeisiin, mutta örkeillä ei oikeastaan ole mitään muita yhteyksiä näihin paitsi että örkit ovat tulleet hyvin toimeen peikkojen kanssa. He ovat kesyttäneet näitä olentoja vuorilta ja käyttäneet näitä vetojuhtina sekä rakennusapuna. Jättiläisiäkin örkit ovat yrittäneet kesyttää, mutta he eivät ole koskaan onnistuneet. Lohikäärmeitä örkit taas eivät ole koskaan edes nähneet, tai jos ovat, he eivät ole selviytyneet elävänä.
Örkkejä on myös syytetty pahojen henkiolentojen ja demonien palvonnasta. Örkkejä on voinut olla helppo ohjata ja pahat henget ovatkin usein piiloutuneet örkkien ruumiisiin näiden vahvan ruumiin ja heikon mielensä takia. Jotkut örkit ovat toimineet Mustien Ruhtinaiden, demoniherrojen jotka vanhoina aikoina aikoivat alistaa koko maan allensa, kanssa. Örkit ovat kuitenkin luopuneet näistä vanhoista aikeista valloittaa maailmaa.