Sairaudet ja epäkuolleisuus

Joitain kansoja edustavat eivät ole varsinaisesti rotuihin kuuluvia, sillä he eivät ole syntyneet toisesta yksilöstä. Tiettyjen sairauksien, kuten lykanismin ja vampirismin vaikutukset ovat niin pahoja, että ne voivat luoda uusia rotuja.

Myös nekroismi, yksi magian haara, pystyy luomaan uudenlaisia "rotuja". Epäkuolleet, kuten zombiet, kalmalliset ja luurangot ovat luokiteltu jossain määrin roduiksi niiden uniikkien elämäntapojen vuoksi. Tosin, useimmat epäkuolleet ovat vain ruumiita joita ohjaillaan magialla. Kehittyneisimpiin nekroismin tuloksiin, kalmallisiin, on asetettu nekromanaajan toimesta jonkun kuolevaisen sielu, tai osa sellaista. Sielun avulla kalmalliset pystyvät jopa elämään normaalia elämää, jos heillä on tarvittavat elimet. Sielujen säilöminen on tosin melko haastava magian laji, ja siksi kalmalliset ovat melko harvassa.

----

Vampirismista syntyneet vampyyrit ovat yksiä Morheimin parhaimpia naamioitujia. Siksi vampyyreita pelätään ympäri maata, mutta tietyillä melko yksinkertaisilla taikaesineillä niitä on onnistuttu tuhoamaan melko helposti.
Vampyyrin elinympäristö vaihtelee vahvasti sen mukaan, kuinka paljon verta vampyyri tarvitsee. Jos vampyyri osaa pidätellä jatkuvaa poltetta kurkussa ja hyväksyvät sen, että he ovat rumia ja likaisia olentoja, ne voivat elää vaikka Miringadin vuoristossa.
Suurilla niityillä asuva vampyyri, joka haluaa muistuttaa mahdollisimman paljon ihmistä ja kieltää olevansa vampyyri, tarvitsee paljon ravintoa ja siksi asuu vaikka Fort Ceradaksen muurien sisällä.

Vampyyrit ovat ensimmäiset vuotensa häijyjä ja vallanhimoisia olentoja, ja silloin ne ovat myös vahvimmillaan. Kuitenkin suurin osa vampyyreista kuolee juuri sen takia, että he ilmiantavat itsensä ihmisille ja saavat jokaisen raajansa revityksi irti.
Vampyyrin omien valintojensa mukaan he valitsevat tiensä. Jotkut vampyyrit valitsevat rehdin tien, ja he eivät levitä sairautta. He yrittävät mukautua ihmisten elämään ja palata normaaliin elämään. Tosin, he joutuvat öisin hiiviskelemään toisten taloihin imemään verta säilyttääkseen ihmismäiset piirteensä.
Jotkut vampyyrit muuttuvat pahoiksi. He kieltävät täysin sen, että sisimmiltään he ovat likaisia ja murhanhimoisia petoja, ja alkavat metsästää kokonaisia kyliä ihmisyytensä toivossa. Samalla alkaa syntyä vampyyreille olennainen vallanhimo, ja he oppivat alistamaan kuolevaisia. He perustavat omia vampyyriklaanejaan ja jotkut klaanit hallitsevat jopa kokonaisia kyliä, ilman että asukkailla on harmainta aavistustakaan tästä.
Jotkut taas hyväksyvät olevansa petoja eivätkä välttämättä juo verta lainkaan. Ilman verta heistä muuttuu "täydellisiä vampyyreita". Heille kasvaa pienehköt, nahkaiset siivet, heidän naamansa vääristyvät ja he kasvavat jopa kahden metrin pituisiksi. Jotkut täydelliset vampyyrit oppivat myös luonnollisesti taitamaan magiaa. Nämä vampyyrit elävät kuitenkin kaukana sivilisaatioista, Mahmerin aavikoilla tai Miringadin vuoristoilla.

Vampyyrit muistuttavat eniten isäntähahmoaan, eli sitä jota on purtu. Kun jotakin kuolevaista purraan ja hänet muutetaan vampyyriksi, tai hienommin sanottuna "veretetään", hän kuolee ja pian vampyyrin hampaista levinnyt myrkky ottaa ruumiin haltuunsa.
Tästä vampyyrit ovatkin melko kiehtovia olentoja, sillä ne ovat epäkuolleita mutta eivät vaadi sielua ollakseen yhtä nopeita, älykkäitä ja voimakkaita kuin kalmalliset.
Vampyyrien ruumiinrakennekaan ei muutu lähes tippaakaan isäntähahmosta. Ainoa asia mista vampyyrin helpoiten tunnistaa on alhainen lämpö, kalpea iho ja joskus myös vampyyrin myrkkyhampaat voivat näkyä, kun vampyyri avaa jollain tapaa suunsa.

Vampyyrit ovat fyysisesti erittäin lahjakkaita. Ne ovat nopeita, voimakkaita ja ravittuna ne voivat olla myös viehättäviä olentoja.
Psykologiselta puolelta vampyyrit jäävät kuitenkin myös kuolevaisia alhaisemmalle tasolle. Vampyyrit eivät esimerkiksi selviydy suurissa yhdyskunnissa, sillä vampyyrit uskovat aina olevansa toisia arvokkaampia tai parempia. Varsinkin niissä yhteisöissä joissa vallitsee tietty arvojärjestys, syntyy mitä useammin massamurhia ja levottomuuksia. Yksi vampyyriklaani voi syntyä muutamassa päivässä, mutta hävitä sitäkin nopeammin.
Vampyyrit eivät myöskään omaa ajatusta maailmankaikkeudesta, jumalista tai vaikka tähdistä. Vampyyrien ajattelukyky ei usein riitä tutkimaan ympärillä olevaa maailmaa, kun pitää aina metsästää itselleen ravintoa.

Vampyyrien vähäinen määrä johtuu mitä useammin ihmisten metsästysretkistä ja siitä, että yksi kolmesta kuolevaisesta selviytyy verettämisestä. Tämä siis tarkoittaa, että suurempi osa kuolee kesken tapahtuman.

-----

Ihmissudet ovat canistropian (tai lykantropian) luomia suuria susia. Sairaus ei sinäänsä tee heti ihmissudeksi, mutta jos hoitoa ei ole saatavilla, canistropia voi kehittyä vaaralliseen vaiheeseen, jolloin kuolevainen voi alkaa ottaa susimaisia piirteitä, ja lopulta muuttua kokonaan hirviöksi.

Yleisen väitteen mukaan ihmissudet muuttuvat vain joskus suden hahmoon, ja viettävät muuten aikansa ihmisen muodossa. Tämä ei kuitenkaan Morheimin fysiikkojen mukaan ole totta. Vain silloin, kun canistropia on edennyt kuolevaisella todella pitkälle, tällainen voi ilmetä. Kun canistropia on tullut täydeksi, kuolevainen muuttuu pysyvästi suureksi sudeksi, ja he yhtä hyvin voisivat olla kuin eläimiä.
Ihmissusilla on omia yhteiskuntia varsinkin eteläisillä niityillä, joilla ne saalistavat riistaeläimiä niin kuin ihmisiä ja haltioitakin. Suuren osan ajasta ihmissudet kulkevat ympäri Adamorin laitametsää.
Toiset ihmissudet viihtyvät Miringadin eteläseudulla, koleassa ja karussa maastossa. Siellä ihmissudet metsästävät suurempia riistaeläimiä, kuten karhuja. Miringadin ihmissudet ovat kookkaampia ja pelätympiä kuin etelän sudet.

Ihmissusien määrä on ollut vähentymään päin lähiaikoina, kun canistropiaa on alettu kunnolla hoitaa ja ihmissusiklaaneja on varsinkin etelässä metsästetty ahkerasti.