Magia ja maagikot

Magia, jota muinaishaltiat kutsuivat nimellä ortunman, "vaikea voima", on koko Volumin planeetan lävistävä ja ympäröivä, salaperäinen ja tuntematon voima. Magiaa on kaikkialla Volumin ilmakehän sisäpuolella, mutta ulkona avaruudessa sitä ei ole lainkaan.
Magia suo kaikelle mahdollisuuden elää. Magia antaa hapen olla olemassa jotta sitä voisi hengittää, se antaa sisällä olevien magmavirtojen olla aktiivisia jotta painovoima säilyisi, ja se antaa tuulen puhaltaa ja luoda suotuisat lämpötilat maailmalle.

Magiasta itsestään ei tiedetä lähes mitään, paitsi että muinaishaltiat ovat kuvailleet sitä aikojen alussa mystiseksi ja mielenkiintoiseksi. Se osaa olla myös hyvin vaarallinen asia väärissä käsissä, ja siksi muinaishaltiat sulkivat tiedon magiasta pois, ja vain mieleltään puhtaimmat saivat tutkia sitä. Magialla osattiin jo silloin parantaa ja vaikuttaa konkreettisiin asioihin vaikka niihin ei edes kädellä koskettu. Myöhemmin magialla opittiin vaikuttamaan myös niihin asioihin joita ei voinut koskea, kuten tuuli ja muut luonnonilmiöt, sekä muiden elävien olentojen mieli. On arvuuteltu, että myös Unoldorin, vedenalaisen tulivuoren joka synnytti Morheimin mantereen, purkautuminen johtui magiasta.

Kun muinaishaltiat lähtivät Bereniaan, he alkoivat myös siellä harjoittaa magiaa, ja tällä kertaa hieman vapaammin. Magia oli melkein jokaisen haltian tietoisuudessa ja sitä nähtiin ensimmäisen kaupungin kadulla, metsissä, niityillä ja tasangoilla. Runsas magian käyttö soi Berenian suurille, asumattomille kukkuloille syntyä pieniä taikaolentoja, joiden pienet muutaman hehtaarin sivilisaatiot elävät yhä.
Tuhat vuotta Unoldorin purkautumisen jälkeen miehet ilmestyivät uudelle, nuorelle mantereelle. Haltiat tekivät kaikkensa pitääkseen magian salassa kardeilta, mutta tehtävä oli lähes mahdoton. Suuren Sodan aikana ihmiset onnistuivat saamaan tietoonsa kauan säilyneen haltioiden salaisuuden, ja veivät muutaman heidän kirjansa mennessään. Samalla kardit oppivat haltioiden kieltä ja tapoja.

Magiaa voidaan hyödyntää useilla tavoilla. Helpoin tapa päästä käsiksi magiaan, on todella vanhat gala-riimut, joita Noldmarin muinaishaltiat käyttivät kirjoitusmerkkeinä. Riimujen käytön kuoltua eräs varsinkin kääpiöiden palvoma seppätaidon jumala, Torokel, löysi riimut uudelleen ja tutki niitä. Hän siunasi ne niin, että riimuista tuli linkkejä magiaan ja niitä kirjoittamalla tai lukemalla ääneen pystyttiin luomaan ainakin hetkellinen yhteys magiaan, ja vaikuttaa siihen.
Riimut toimivat vain silloin, kun niillä kirjoitetaan finniquelin kielisiä pieniä runojen säkeistöjä, jotka on voinut joku itse kirjoittaa ja luoda tällaiseksi "gala-säkeistöksi", joita kutsutaan nimellä nargoth.

Gala-riimujen aakkoset


Yleisin nargoth, mirir ma linmarliand, ja myös vanhin joka tiedetään. Tällä nargothilla on kykynään parantaa kaikki haavat, niin fyysiset kuin psyykkiset.


Toinen tapa päästä käsiksi magiaan on quelinorilaisen kielen avulla. Periaate on melko sama kuin riimuissa, mutta tätä magian haaraa käytetään sanomalla säkeistöt ääneen. Tätä menetelmää käyttävät lähinnä taistelevian maagikkojen piireissä, ja siksi he ovat kehittäneet lyhyemmät sanat. Tässä menetelmässä riittää jopa vain kolme sanaa. Yksi hyvä esimerkki tällaisesta lyhyestä nargothista on linmar ravaldolt hraudhoth, "liikkua rohkeasti aamuun", joka luo pesäpallon kokoisen tulipallon taikojan kämmenien väliin.

Magialla, kuten monilla muillakin asioita, on erilaisia kuolevaisten kehittämiä lajeja ja se esiintyy erilaisissa muodoissa. Mitä yleisimmin magiasta puhutaan "mustana" ja "valkeana" magiana, jotka siis ovat oistensa vastakohtia. Musta magia on negatiivista ja hämärää, joka turmelee muita ja sen käyttäjää, ja valkea magia on positiivista, joka parantaa muita ja suojelee käyttäjäänsä. Näiden väliltä löytyy myös neutraali tai yhtenäinen magian haara, joka ei juuri tuota pahuutta, mutta tuottaa silti, mutta se ei tuota hyvyyttä, mutta ei välttämättä tuo sitäkään. Neutraaliin magiaan kuuluu kaikenlaiset taistelukeinot, ja sitä voidaan käyttää niin hyvän kuin pahankin edesauttamiseksi. Mustan magian käyttäjä voisi käyttää esimerkiksi salamoita viattomien satuttamiseen, kun valkean magian käyttäjä voisi käyttää salamoita pahan kannattajiin.

VALKEA MAGIA
- Hereismi, keskittyy parantamisen taitoihin
- Proteismi, keskittyy erilaisten suojakenttien luomiseen
- Valkoinen toteismi, keskittyy hyvien henkiolentojen kutsumiseen

MUSTA MAGIA
- Nekroismi, keskittyy kävelevien ruumiiden luomiseen
- Musta toteismi, keskittyy pahojen henkiolentojen kutsumiseen
- Verimagia, keskittyy toisten kuolevaisten fyysiseen ohjaamiseen

NEUTRAALI MAGIA
- Tulimagia, tulen hallinta
- Vesimagia, veden hallinta
- Maamagia, maan ja kiven hallinta
- Ilmamagia, tuulen hallinta
- Regismi, keskittyy toisten kuolevaisten mielen hallintaan
- Levismi, keskittyy konkreettisten asioiden vaikuttamiseen ilman kosketusta, ja myös esineiden leijuttamisen ilmassa

-----

Magian käyttäjää kutsutaan maagikoksi, ja maagikolla on useita alalajeja, kuten velho, noita, manaaja, nekromanaaja ja shamaani.
Maagikon ala on hyvin hämärää touhua, sillä siitä ei kerrota niinsanotuille tavallisille. Maagikot pitävät magian salat itsellään eivätkä edes yritä valaista muita kuolevaisia. Tämän takia maagikoita oudoksutaan ja pelätään useissa kuolevaisten kaupungeissa, varsinkin kardien alueilla. Haltioille magia on hieman tutumpi asia ja maagikot saavat jopa opettaa julkisesti taikojaan kaupunkien muurien sisäpuolella.

Klassinen nimitys magian käyttäjälle on maagikko. Iäkkäitä ja kokeneita maagikoita kutsutaan velhoksi tai arkkimaagikoksi. Hämärämmän magian taitajia kutsutaan noidiksi, ja noidilla taas on liuta erilaisia omia lahkojaan. Valkoisen magian käyttäjiä ovat muun muassa samoojat, suojelijat ja hereistit.
Manaajat osaavat olla yhteydessä henkiin ja tämän maailman ulkopuolella oleviin asioihin, ja kutsua niitä ulottuvuudesta toiseen. Vaikka tämä on manaajien päämäärä, he harvoin onnistuvat tuomaan henkiä tähän maailmaan saati olemaan niihin yhteydessä.
Nekromanaajat on melko harhaanjohtava nimi, sillä he eivät suinkaan kutsu henkiä, vaan heillä on hallussaan taito luoda eräänlaisia tekosieluja joita asettaa kuolleisiin ruumiisiin. Näin he saavat ruumiit kävelemään ja toimimaan kuin he olisivat jälleen elossa. Nämä tekosielut ovat kuitenkin erittäin hauraita ja usein huonolaatuisia. Joskus nekromaanajat ovat yrittäneet varastaa toisilta kuolevaisilta aitoja sieluja, jotta heidän luomuksensa olisivat voimakkaampia.
Shamaanit ovat hämärän magian käyttäjistä niitä, jotka tekevät vaikka mitä sen edesauttamiseksi. Shamaanit yrittävät päästä magiaan käsiksi muun muassa kutsumalla erilaisilta henkiolennoilta voimaa tekemällä uhrausrituaaleja, joissa he murhaavat kuolevaisia kivialttareilla. Useat shamaanit ovat erilaisten villien kansojen heimopäälliköitä, ja siksi heidän toinen nimityksensä on "pappiskuninkaat".

Hereistit ovat parantajia. Heillä on hallussaan erään magian lajin, hereismin, salat. Hereismiin kuuluu muun muassa ruumiillisten haavojen poistaminen ja erilaisten sairauksien hoito, mukaanlukien mielisairausten.
Samoojat ovat kuin suojelijoita ja hereistejä samaan aikaan. He ovat melko väärinymmärretty lahko, sillä monet suhtautuvat heihin kuin he olisivat joitakin mustan magian harrastajia heidän vaatimattoman pukeutumisen takia. Samoojat ovat yksinäisiä ja nimettömiä pelastajia, jotka ratsastavat monilla Morheimin asumattomilla alueilla ja tuovat uutisia sivilisaatiolle. Samoojilla on muutamia noin viiden hengen ritarikuntia, joissa he pyrkivät tutkimaan yhdessä magiaa ja suojelemaan viattomia.
Suojelijat ovat ikään kuin temppeliritareita. He ovat magian käyttäjistä ainoita, jotka kansa hyväksyy ja joita he sietävät. Suojelijoilla on tiloja suurissakin kaupungeissa, ja heillä on useita suuria klaaneja. Tunnetuimpia suojelijaklaaneja ovat mm. naugrimit ja Quelinorir Rimu.