The Prasian Wars

Praasialaissodat olivat pitkään kestänyt jakso, jolloin praasialaiset monarkit kasvattivat valtaansa valtaamalla muita valtakuntia ja käännyttämällä niitä uskoon. Praasialaiset monarkit toimivat aina Pyhän Säädyn suurmestarin alaisuudessa, ja Praasia sai paljon apua säädyn ritareilta, ja täten oli kaikessa paitsi nimessä suurmestarin alamainen.

Sodat alkoivat vuonna 1037, kun Suurmestari Adelmar le Dremen tarjosi Praasian kuninkaalle, Arturas IV'lle Suvalkian suurruhtinaan arvoa. Suvalkia oli tuolloin ruhtinas Guy le Losignan'n hallussa, joka oli valmiina ryhtymään uudeksi suurmestariksi mikäli Arturas ottaisi vastaan tittelinsä. Arturas suostui, mutta Adelmarin ehtojen mukaisesti. Arturasin oli määrä hyökätä pohjoisiin naapureihinsa, Seloniaan ja Sadruviaan, ja vallata heidät sekä käännyttää heidän kansalaisena uskoon. Jos Arturas pystyisi siihen, ja saisi pidettyä maat hallinnassaan neljän vuoden ajan, hänestä tulisi Suvalkian suurruhtinas.

Arturas kokosi heti armeijansa Alytusiin ja julisti sodan Sadruvialle. Praasialaisarmeija marssi pohjoiseen kohti Cretingaa. Yksi Arturasin suurimmista vasalleista, paroni Virgilius Prienalainen, keräsi pienemmän armeijan Selonian rajamaille. Kun Ruthenia-Curonian kuningas Mycolas II kuuli Praasian toimista, hän ehdotti yhteistä liittoa Sadruvian ja Selonian hallitsijoille. Liitto oli hauras, koska hallitsijat eivät ikinä tavanneet toisiaan ja sopineet asiaa tarkemmin. Mykolas marssi armeijansa kanssa Vymyristä Cretingaan, ja keräsi matkallaan joukkoja Sadruviasta. Ihmiset siellä eivät tienneet vasta vähän aikaa olemassa olleesta liitosta, ja siksi Mykolas kohtasi praasialaisarmeijan huonommalla armeijalla kuin mitä odotti. Sialain Taistelussa Mykolasin armeija tuhottiin, ja hän joutui perääntymään takaisin Varduvaan. Kuningas Arturasin armeija jatkoi piirittämään Cretingaa vuoden 1038 talvella. Samaan aikaan Selonian kuningas Valdas joukkoineen jätti tuhoa jälkeensä koillis-Praasiassa.

Virgilius kohtaa Valdasin itse teossa, ja hyökkää hänen armeijaansa. Valdas otetaan panttivangiksi. Virgilius jatkaa pohjoiseen, jossa hän valtaa kylän kerrallaan kunnes pääsee Smilgaan. Hän piirittää kaupungin ja uhkaa kiduttaa Valdasia, jos linna ei antaudu. Valdasin käskyistä huolimatta linna antautuu ja Selonia kaatuu. Samoin Cretingan piiritys on ohi pian, kun praasialaisarmeija murtaa kaupungin portit. Niin Virgilius kuin Arturas talvehtivat valtaamissaan linnoissa.

Kevään koittaessa Virgilius marssii länteen kohdatakseen kuninkaansa armeijan. Yhdessä he marssivat Cretingan porteista ulos Varduvaan, ja piirittävät sen. Kuukauden kuluttua kuningas Mycolas anoo rauhansopimusta tarjoamalla vanhimman tyttärensä Virgiliusin pojalle. Sopimus hyväksytään, olivathan Ruthenia-Curonia neutralisoitu ja Arturasin tehtävän ensimmäinen osa suoritettu.

Arturas asetti sodan päätyttyä vanhemman poikansa Edgarasin Selonian herttuaksi, ja pakotti kuningas Valdasin tyttären naimaan hänet. Kaikki muut Valdasin sukulaiset tapettiin. Nuoremman poikansa Dovydasin Arturas naittaa Sadruvian kuninkaan tyttärelle, ja nimeää hänet herttuaksi. Vaikka Mycolas II yritti seuraavinakin vuosina etsiä liittolaisia Sadruviasta ja Seloniasta vallatakseen ne takaisin Praasialta, ei hän siihen ikinä pystynyt eikä voinut hyökätä ilman tukea. Siksi Arturas hallitsi uusia maitaan rauhallisesti neljä vuotta, perustaen luostareita ja kirkkoja Sadruviaan ja Seloniaan. Suurmestari Adelmar perusti kumpaankin herttuakuntaan arkkipiispakunnat, sekä perusti sinne Pyhän Säädyn päämajoja. Kun tehtävä oli suoritettu, Arturas kutsuttiin ensimmäistä kertaa kauas etelään tapaamaan Pontiffaa, joka siunasi hänet ja hänen sukunsa Praasian ainoiksi hallitsijoiksi. Pontiffa siunasi hänet myös Suvalkian suurruhtinaaksi kuten oli luvattu, sekä Pyhän Säädyn ritariksi. Arturas IV oli ensimmäinen hallitsija Itämannulla, joka siunattiin Pontiffan toimesta. Hän oli myös tuohon aikaan alueen voimakkain hallitsija.