Varangit

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Varangit

Viesti kirjoittaja Pebsu lähetetty La Tammi 03, 2015 1:04 pm

Varangit ovat ihmiskansa, jotka ovat paljon thunnorilaisia miehiä kookkaampia ja fyysisesti voimakkaampia. He ovat lähinnä vaeltava kansa, mutta pysyviä asuinsijoja heillä on Grimborin vuorten eteläpuolella Tuonijärven tasankoisilla rannoilla. Varangit ovat surullisenkuuluisia heidän ryöstöretkistään, joita he tekevät melkein minne tahansa mistä aarteita on löydettävissä, mutta ovat niittäneet myös suosiota joidenkin ihmisten kuninkaiden eliittisotilaina.

Alkuperä

Varangit saapuivat Tuonijärvelle melomalla ylös Styrra-jokea, ja vaikka he eivät sinne heti tehneetkään kotiansa, moni pyöri järven alueella kunnes he päättivät asettua aloilleen. Suurin osa varangeista heti maihin tultuaan lähtivät sankoin joukoin länteen päin riistan perässä. He sittemmin tulivat hevosherrojen ja kerjäläiskuninkaiden maille, jossa he - tietämättöminä lännen miesten laeista - näkivät parhaaksi ryöstellä heiltä. Tämä saavutti niillekin varangeille jotka eivät osallistuneet maantierosvoiluun huonon maineen.

Kahakat lännen kanssa

Koska varangit olivat syntyjään vahvoja ja kulttuurinsa takia taipuvaisia käyttämään väkivaltaa, eivät kovin monet ihmiset uskaltautuneet heitä vastaan vaan monia kyliä ja linnojakin autioitui. Vuonna 1322 sai pohjoisen kerjäläiskuningas Istani Isascar tarpeekseen varangeista ja keräsi viisi tuhatta koulutettua miestä poistamaan varangit mailtaan. Kuningas miehineen joutui kuitenkin yllättymään, kun he tulivat eräälle varangileirille jossa heitä ei vain odottanut melkein kymmenet tuhannet varangien sotamiehet, vaan myös yllätyshyökkäys jossa kuningas kaapattiin ja suurin osa asvaanijoukoista surmattiin. Henkiin jääneet vietiin Tuonijärvelle orjuuteen.
Kun varangit tulivat kerjäläiskuninkaan kaupunkiin ja näyttivät hänet kansalle, joutuivat asvaanit maksamaan kovan hinnan  jotta kuningas palautettaisiin hengissä takaisin. Kun kaupat oli tehty, varangit menivät pois mutta kuningas oli raivoissaan ja vannoi keräävänsä kaikki asvaanit yhteen ja tuhoavansa nämä tunkeilijat. Kun kuningas Isascar oli levännyt hän lähetti viestin kaikille kerjäläiskuninkaille, että he tulisivat pohjoiseen ja osallistuisivat varangien hävitykseen. Yli sata tuhatta asvaania ja heidän mukanaan tuomia liittolaisia tulivat paikalle ja yhdessä he iskivät varangien kimppuun. Koska varangit olivat järkyttävän väkeviä taistelijoita, voittivat yhdistyneet kerjäläiskuninkaat suurilla menetyksillä. Noin 130 000 miehestä vain 80 000 palasi kotiin. Varangit kuitenkin saatiin perääntymään Pitkävuolle, jonka kohdalla asvaanit olivat jo niin vähissä eikä varangien kanssa haluttu laukaista täysmittaista taistelua ilman perääntymismahdollisuutta varangeille, sillä silloin he olisivat voineet aiheuttaa valtaisaa tuhoa kerjäläiskuninkaille, vaikka heistä olisikin päästy eroon ikiajoiksi. Lisäksi kuninkaat pelkäsivat varangien verikostoa, sillä he tiesivät heidän pesistään Tuonijärvellä. Varangit jätettiin rauhaan toistaiseksi, ja kerjäläiskuninkaat palasivat valtakuntiinsa ja Istani Isascar jatkoi pohjoisen kuninkaana palauttaen rauhan myös niille maille joilla varangit olivat ennen ryöstäneet lukemattomia kauppiaita.

Toinen suuri varangien luoma uhka läntiselle maailmalle tapahtui kun Dul Teraigissa vuonna 1675 suurta valtaa pitänyt velhokuningas Tarcarod tarjosi varangeille kaikkien kerjäläiskuninkaiden aarteet ja maan, jos he liittyisivät taisteluun thunnorin suurmiehiä vastaan. Vaikka varangit eivät uskoneet ulkopuolisiin hallitsijoihin, oli Tarcarodilla pimeän taijat tukenaan. Velhokuningas teki usein retkiä Tuonijärvellä sijaitseviin varangikaupunkeihin ja kävi myös jatkuvasti tiellä olevien varangipäälliköiden luona, jossa hän myrkytti heidän mieliään ahneudella ja puhui valheita kerjäläiskuninkaiden erittäin vanhoista haudoista, jonne he uhrasivat joka päivä tonneittain kultaa. Varangien liiton kanssa Tarcarodin hiidet saivat kulkea heidän maillaan ja Hornaportti avattiin. Sieltä ulos marssi laumoittain peikkoja, hiisiä ja epäkuolleita. Varangit turvasivat porttia niin, etteivät lännen miehet pystyneet hiipimään Roihukitaan ongelmitta. Myöhemmin varangit saivat tehtäväkseen hyökkäillä pohjoiseen asvaanivaltakuntaan ottaen mallia entisajoista. Varangien kiinnostus sodassa alkoi laskea kun he olivat valloittaneet ja ryöstäneet Alcqahisarin, pohjoisen kerjäläiskuninkaan pääkaupungin, eikä mitään, mitä Dul Teraigin kuningas oli luvannut ei löytynyt. Tämä sana kulki aina Tuonijärvelle asti, ja kaikki varangit vetäytyivät Hornaportilta ja kerjäläiskuninkaan mailta. Tarcarod ei tähän ehtinyt vaikuttaa, koska oli kiireinen keskittyessään vakoilemaan thunnorin miesten liittolaisia. Kun Tarcarod lyötiin Hornaportilla ja thunnorilaisten marssittua Dul Teraigiin myös kukistettiin, ei varangeja sen pahemmin rankaistu, sillä he eivät olleet thunnorilaisille aiheuttaneet päänvaivaa juuri lainkaan, eivätkä kerjäläiskuninkaiden valtakunnat olleet korkeaväelle ikinä vannoneet uskollisuutta.

Ominaisuuksia

Varangit ovat taistelussa armottomia ja taitavia, sekä he pystyvät jatkamaan taistelua syvistä terien aiheuttamista haavoistakin huolimatta. Keskinkertainen varangisoturi painaa yleensä reilut sata kiloa ja voi olla melkein kaksikin metriä pitkä. Häijyimmät varangiryöstäjien päälliköt ovat olleet laajimmillaan jopa 2,5 metriä pitkiä ja painaneet 130 kiloa, ja ovat pystyneet kannattelemaan kahta kahdelle kädelle tarkoitettua pitkämiekkaa molemmissa käsissään ja taistelemaankin sutjakkaasti niiden kanssa.
Taistelijoita ja helppoa elämää etsiviä kun varangit ovat, he eivät paljoa aikaa käytä maailman tutkimiseen tai elämän ihmeellisyyksien pohtimiseen. He eivät usko jumaliin, eikä heillä juuri ole mitään omalaatuista kulttuuria. Vain Tuonijärven kaupungeissa ovat varangit alkaneet itse kehittää asioita ryöstämisen sijaan. Muun muassa varangit puhuvat Tuonijärven pohjassa lepäävän valtavia mustekaloja, jotka joku päivä heräävät ihmisten mellakointiin ja imaisevat maan sisälleen. Kiertelevillä varangeilla ei ole tämmöisiä eikä minkään laisia muitakaan uskomuksia, vaan luottavat puhtaasti maalliseen elämään.
Varangit ovat ryöstöretkillään adoptoineet muilta kansoilta aseita. Ennen varangien ilmestymistä esimerkiksi kurvikkaat sapelit olivat vain asvaanien käytössä, mutta ryöstöretkien jälkeen alkoi niitä ilmestyä myös varangien asevalikoimiin. Varangit eivät tämänkään takia osaa valmistaa itse paljoa mitään, koska he varastavat kaiken vihollisiltaan.

Pebsu
Admin

Viestien lukumäärä : 67
Join date : 28.07.2014

Näytä käyttäjän tiedot http://inquisition.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa